Reilu kolme kuukautta takana ja vajaa kolme edessä. Tuntuu,
että aika on mennyt todella nopeasti mutta samalla tuntuu siltä, että olen
ollut täällä jo ikuisuuden – sama juttu siis kuin joka kerta, kun asun
ulkomailla.
Takapihan aprikoosit alkaa vihdoin kypsyä. |
Ilmat alkavat vihdoin pikku hiljaa viiletä. Lämpötila
kohoaa edelleen päivisin 35 asteeseen mutta illat ja aamut ovat jo selvästi
viileämpiä, kun öisin lämpötila tippuu lähelle 15 astetta. Kunnolla säät
muuttuvat kuitenkin vasta lokakuun loppupuolella, jolloin alkaa tulla oikeasti
kylmä. Tämänkin hetken iltojen viileys on kuitenkin odotettua vaihtelua kolme
kuukautta jatkuneeseen helteeseen. Lämpötilaan kyllä tottuu ainakin jonkun
verran mutta 35 astetta on jo niin kuuma, että se vaikuttaa jaksamiseen ja
vireystilaan, vaikka kuumuuteen olisikin tottunut. Onneksi kuitenkin
työpaikalla ja kotona on ilmastointi, joten päiviä ei ole tarvinnut viettää
sietämättömässä kuumuudessa.
Harjoitteluni puolen välin kunniaksi minut yllätettiin töissä kakulla. |
Viime viikolla Tadzhikistanissa juhlittiin maan 25-vuotista
itsenäisyyttä. Perjantaina eli varsinaisena juhlapäivänä Dushanbessa
järjestettiin ilmeisesti yksi maailman suurimmista paraateista, johon
osallistui noin 60 000 marssijaa. Paraatia harjoiteltiin koko alkuviikko ja
kaupungin suurimmat kadut olivat suljettuna aamuisin ja iltaisin, mikä
hankaloitti hieman töihin pääsyä. Perjantain paraati oli siviiliparaati ja
siihen osallistui ymmärtääkseni muun muassa kaikki kaupungin opiskelijat. Sen
sijaan torstaiaamuna järjestettiin sotilasparaati, jolloin kadut olivat kiinni
koko päivän, joten saimme pitää etätyöpäivän. Perjantaina oli kansallinen
vapaapäivä.
Myös maanantai oli kansallinen vapaapäivä, sillä muslimit
viettivät Id al-Adhaa, joka on Id al-Fitr -juhlan lisäksi toinen kahdesta
suuresta islamilaisen kulttuurin pääjuhlasta. Ihmiset
pukeutuvat parhaimpiinsa ja tapana on tavata ystäviä ja sukulaisia, ja syödä
hyvin. Lisäksi lapset kiertävät ovelta ovelle ja saavat palkaksi karkkia, eli
vähän kuten meillä pääsiäisenä. Id al-Fitr-juhlaa taas vietetään Ramadanin
loppumisen kunniaksi ja se osui tänä vuonna heinäkuun alkupuolelle.
Tänä viikonloppuna olimme isolla porukalla telttailemassa
Iskanderkul-järvellä, jossa olimme muutaman kaverin kanssa käymässä jo heinäkuun loppupuolella, tosin silloin nukuimme leirintäalueen mökeissä. Oli
kivaa päästä viikonlopuksi pois Dushanben melusta. Kävimme pienellä
vaelluksella järven ympäristössä sekä eilen että tänään ja ihailimme
Tadzhikistanin mahtavaa luontoa. Järvellä oli todella tuulista lauantaina mutta
iltaa kohti keli tyyntyi ja istuimme pitkälle yöhön nuotion ääressä. Yöllä
lämpötila tippui alle 10 asteeseen ja kaikki mukaan otetut vaatteet tulivat
tarpeeseen. Auringon noustessa lämpötila kuitenkin kohosi nopeasti ja onnistuin
pitkästä aikaa polttamaan kasvoni auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta.
Iskanderkul-järvi on maagisen näköinen aamuauringossa, kun järvi on peilityyni
ja ympärillä kohoavat vuoret heijastuvat järven pinnasta.
Järvi aamuauringossa. |
Tässä valmistuu yhteinen aamiainen. |
Iskanderkul iltapäivällä. |
Drinkeillä ystäväni kanssa. |
Viikonloppuna ajattelin paljon sitä, miten mahtaviin
ihmisiin olenkaan saanut tutustua täällä. Ilman kaikkia kavereita elämä olisi
paljon tylsempää ja viikonloppuna todella tuntui siltä, että olen osa porukkaa
ja kuulun tänne, ainakin nyt puolen vuoden ajan. Toisaalta täällä on saanut
myös tottua siihen, että ihmisiä tulee ja menee. Saksalainen ystäväni, jonka
kanssa olin Kirgisiassa muutama viikko sitten, lähti takaisin kotiin viikko
sitten ja toinen hyvä ystäväni lähti kotiin elokuun alkupuolella. Lisäksi
paljon muitakin on jo ehtinyt lähteä näiden kolmen kuukauden aikana. Välillä
tuntuu, että juuri, kun on tutustunut paremmin, toinen lähteekin pois. Tämä on
varmasti tuttu tunne kaikille expateille sekä Dushanbessa että muualla
maailmassa. Kuusi kuukautta on kuitenkin melko lyhyt aika, joten ihmisten vaihtuvuus
tuntuu luultavasti paljon rankemmalta, jos itse on paikallaan vuosia. Toisaalta
olen itsekin joulukuussa siinä asemassa, että lähden, vaikka moni hyvä kaveri
jää vielä tänne. Onneksi yhteydenpito on helppoa, kansainvälinen ja liikkuva
elämäntapa tarkoittaa sitä että törmäämme varmasti tulevaisuudessakin ja vanhojen
kavereiden lähteminen tarkoittaa usein myös uusien ihmisten saapumista.