Приятного аппетита!

Niin kuin joku joskus totesi, "Food is always good and good food is even better".

Keskiviikkona menimme Suomen jääkiekko-ottelun jälkeen georgialaiseen ravintolaan syömään. Ruoka oli ehdottomasti parasta, mitä olen tähän mennessä syönyt täällä, ja kaiken lisäksi myös todella edullista. Paikka näytti ensin pelkältä baarilta ja epäilimme hetken, saisiko sieltä ruokaa ollenkaan. Täällä kuitenkin ilmeisesti kaikista nuhjuisimmissakin baareissa on aina ruokalista ja jokaisesta paikasta saa kaljan lisäksi aina ihan kunnollisia ruoka-annoksia.

Olimme ensin hiukan hukassa ruokalistan kanssa, kun emme tienneet yhtään, mitä kannattaisi tilata. Viereisen pöydän pari herrasmiestä kuitenkin antoi vinkkejä parhaista annoksista ja lopulta saimme tilauksen tehtyä. Georgialaisen ruuan tärkein osa on Hatsapuri eli ihan vähän pitsaa muistuttava pyöreä leipä, jossa on juustoa päällä. Sen lisäksi tilasimme erilaisia lihapatoja, kanaa ja keittoa, jotka jaoimme porukassa. Kuten jo sanoin, ruoka oli todella herkullista!

Jännityksellä odotetaan, mitä pöytään tuodaan.

Perjantaina oli vuorossa vähän tutumpia ja turvallisempia makuja, kun meidän kansainvälisessä keittiökisassa oli vuorossa suomalainen ilta. Jokaisen maan vaihto-opiskelijat laittavat jotain perinteistä ruokaa tässä kevään aikana ja ideana on, että muut antavat pisteitä ja lukuvuoden lopussa valitaan voittaja. Me olimme siis ensimmäisinä vuorossa ja päätimme tehdä makaronilaatikkoa ja korvapuusteja. Ensimmäinen tehtävä oli löytää asuntolasta toimiva uuni. Se ei kuitenkaan ollut loppujen lopuksi hankalaa, sillä Minnan asunnon uuni toimi kuin toimikin. Kardemummaa ei kaupasta löytynyt mutta muuten kaikkia aineksia oli saatavilla, suomalaista maitoa ja voita myöten. Uuni ei ihan toiminut toivotulla tavalla, mutta loppujen lopuksi ruoka oli hyvää ja ilta todella onnistunut!

Makaronilaatikko sai paljon kehuja.

Oudosta ulkomuodosta huolimatta pullat maistuivat hyvältä.

Perinteisiä juomia ei tietenkään unohdettu.

Keväällä luvassa ruokaa ainakin Tsekeistä, Argentiinasta,
Hong Kongista, Hollannista, Ranskasta ja Itävallasta.

Kokit tyytyväisinä loppuillasta.

Tänään lähdimme aamupäivällä hieman krapulaisina isolla porukalla venäläisten kavereidemme luokse pelaamaan pelejä ja ennen kaikkea tekemään pelmenejä. Pelmenit on vähän raviolia muistuttava todella perinteinen ruoka Venäjällä. Täytteenä on usein naudan- tai sianjauhelihaa tai kanaa ja taikinaan tulee pelkästään vettä, vehnäjauhoja ja suolaa. Olen aikaisemmin syönyt vain kaupasta ostettuja valmiita pelmenejä sekä kerran ravintolassa ja nämä olivat kyllä ehdottomasti parempia, mutta eivät siltikään mitään herkkuruokaa. Pelmenit ovat kuitenkin todella oleellinen osa venäläistä ruokakulttuuria, joten niitä kannattaa ehdottomasti maistaa täällä ollessa.

Taikina kaulitaan ensin ohueksi levyksi.

Sitten siitä otetaan pyöreällä muotilla paloja.

Täyte kääritään taikinan sisään.

Keittämistä odottavia pelmenejä.

Lopuksi pelmenit keitetään suolalla maustetussa vedessä.

Ja syödään smetanan ja voin kanssa.

Maistuu!

Olutta, opiskelua ja kulttuuria

Reilu viikko takana ja paljon on ehtinyt tapahtua. Tiistaina juhlin synttäreitäni ensin venäjän lähtötasotestin merkeissä ja illalla muiden vaihtareiden kanssa täällä asuntolassa. Meidän pieneen keittiöön oli ahtautunut parhaimmillaan yli 20 tyyppiä ja hauskaa oli! Tiistaina ei lähdetty jatkamaan iltaa asuntolasta mihinkään mutta torstaina ja perjantaina istuttiin iltaa baarissa. Torstaina oltiin liikenteessä vähän pienemmällä porukalla eikä menty keskustaan ja illan päätteeksi pääsimme myös vihdoin ladan kyytiin eli oli ensimmäisen taksikyydin aika. Kaikki sujui hyvin, olihan meillä ”suuri ja vahva” venäläinen mies seurassa. Perjantaina olimme isolla vaihtariporukalla keskustassa ja tarkoituksena oli suunnata loppuillasta ystävänpäiväbileisiin, mutta kalliin sisäänpääsymaksun ja pitkien jonojen takia otimmekin vain taksin asuntolaan jo yhden jälkeen.

Synttärijuhlintaa

Torstai-illan pubiporukka

Pelkkää juhlimista kulunut viikko ei kuitenkaan ole ollut, sillä keskiviikkona alkoi vihdoin ensimmäiset kurssit yliopistolla. Luennot ovat olleen jopa yllättävän mielenkiintoisia ja luennoitsijoiden englanti täysin ymmärrettävää. Tällä viikolla osallistuin vain vaihtareille tarkoitetuille luennoille mutta ensi viikolla olisi tarkoitus aloittaa kunnon kielikylpy venäläisten opiskelijoiden seurassa. Ihan lopullisesti en ole vieläkään päättänyt, mitä kursseja aion ottaa mutta vähitellen lukujärjestys alkaa hahmottua. Venäjän kurssin aikataulun saamme tietää vasta ensi viikolla, joten lopullisen päätöksen kurssivalinnoista teen varmaan vasta sen jälkeen, koska yhtään venäjän tuntia en halua missata.

Urheileminen ei tietenkään ole myöskään unohtunut. Lenkkeilijöitä ei ole kauheasti näkynyt, joten muiden vaihtareiden innoittamana kävin maanantaina ostamassa jäsenyyden kadun toisella puolella olevaan kuntokeskukseen. Sieltä löytyy modernin kuntosalin lisäksi ryhmäliikuntatunteja aerobicista spinningiin ja nyrkkeilyyn ja ollaan käyty siellä muutaman kerran tällä viikolla. Eilen ja tänään kuitenkin uskaltauduin lopulta lenkille ja onhan se nyt ihan eri asia juosta harmaiden kerrostalojen välissä koirankakkoja väistellen kuin nostella painoja hikisellä kuntosalilla, joten luulen, että lenkkarit tulevat olemaan kovemmassa käytössä kuin sisäliikuntakengät.

Ja totta kai viikkoon on mahtunut paljon myös kulttuuria ihan täydellä teholla. Museo viikossa lienee hyvä tahti, jos meinaa saada suurimman osan tämän kaupungin museoista kierrettyä puolessa vuodessa. Kirkkoja taas on joka kadun kulmassa ja ihan ihmeellisissäkin paikoissa, joten niitä ei voi mitenkään nähdä kaikkia. Tänään kävin mahtavan hienossa venäläisen taiteen museossa (Русский музей), joka oli jo rakennuksenakin todella upea. Museo oli valtava, siellä on esillä esimerkiksi noin 6000 ikonia ja saman verran maalauksia sekä vaihtuvia näyttelyitä, joten yksi kerta ei millään riittänyt kaiken näkemiseen. Kävin tällä viikolla myös ostamassa liput Romeo ja Julia –balettiin, jota menemme katsomaan muutaman viikon päästä, kun saan Kertun tänne vieraakseni.

Tänään on tarkoitus laittaa ruokaa yhdessä muiden vaihtareiden kanssa ja katsoa Suomi-Kanada jääkiekko-ottelua. Porukasta löytyy sekä kanadalaisia että suomalaisia ja toivotaan, että Kanadan joukkue ei ole liian kova Suomelle, muuten meillä on iso tiskiurakka edessä!

Kotitalo

Kotikatu

Приятно познакомиться, Санкт-Петербург!

Ensimmäiset päivät takana, miltä nyt tuntuu? No ihan käsittämättömän hienolta ja mahtavalta! Kaikki byrokratiajutut ovat sujuneet täysin ongelmitta mutta ennen kaikkea ihmiset ovat tehneet näistä päivistä ikimuistoisia. Heti juna-asemalla odotti venäläinen opiskelija, Ksusha, jonka kanssa menimme yhdessä asuntolalle ja hänen kanssaan sain täytettyä kaikki tarvittavat lomakkeet.

Omaan asuntooni päästyäni tajusin, että oli käynyt ihan käsittämätön tuuri, kun huonekaverikseni sain ranskalaisen vaihto-opiskelijan, joka on ollut täällä jo syyskuusta asti ja jonka kanssa juttu alkoi luistaa heti ensimmäisistä minuuteista lähtien. Asuntomme toisessa huoneessa taas asuu kaksi tsekkiläistä tyttöä, joista toinen opiskelee kv-suhteita ja toinen kauppatieteitä, ja joiden kanssa jaamme neljästään keittiön, vessan ja kylpyhuoneen. Asuntola ei tietenkään ole mikään viiden tähden hotelli, mutta en sellaista odottanutkaan. Kaikki paitsi uuni toimii hyvin, kämppikset on kivoja ja vuokra on alle satasen kuussa, joten kyllä täällä nyt viisi kuukautta asustelee.

Meidän huone

Asunnon keittiö

Perjantaina pääsin täyttämään lisää lomakkeita ja allekirjoittamaan lisää papereita, kun Ksusha vei minut rekisteröitymään yliopistolle. Sekin sujui loppujen lopuksi ongelmitta, kun kaikki tarvittavat valokuvat ja todistukset oli mukana. Opiskelijakortin saan ensi viikolla, minkä jälkeen voin hakea myös matkakorttia, jolloin liikkuminen julkisilla kulkuvälineillä halpenee huomattavasti. Kansainvälisten suhteiden tiedekunta sijaitsee Smolnyn luostarin tiloissa, joten ainakin ulkonäkönsä puolesta se voittaa kaikki jusleniat ja publicumit mennen tullen.

Publicumini seuraavat viisi kuukautta

Opinnot eivät ole vielä alkaneet ja nyt pientä päänvaivaa ovat tuottaneet kurssivalinnat. Ilmeisesti lopullisia päätöksiä ei tarvitse tehdä ennen kuin toukokuussa ennen tenttejä ja kursseja saa ottaa niin vähän tai paljon kuin haluaa. Venäjän kurssin lisäksi ajattelin ottaa muutaman englanninkielisen kansainvälisten suhteiden kurssin ja ehkä myös osallistua jollekin venäjänkieliselle kv-suhteiden kurssille. Tarjolla on ainakin Venäjän historiaa, Venäjän ja EU:n suhteita, Venäjän ja Euroopan turvallisuutta ja kylmää sotaa.

Kurssit alkavat siis vasta ensi viikolla, tiistaina tai keskiviikkona, joten saan olla ihan rehellisesti lomalla vielä pari päivää. Tosin en usko, että sen jälkeenkään on kauhea kiire ainakaan kurssien työmäärän takia, ainakin jos kämppistäni on uskomista. Tekemistä kuitenkin riittää, kun pitää mennä balettiin ja teatteriin, kiertää kaikki nähtävyyden läpi ja reissu Moskovaankin on jo suunnitteilla. Ja päivisin aikaa saa varmasti kulumaan esimerkiksi liikkumiseen, sillä etäisyydet täällä ovat välillä ihan käsittämättömiä. Metroasemien välillä saattaa olla viiden kilometrin väli ja esimerkiksi matka asuntolasta yliopistolle kestää noin tunnin. Ensin mennään bussilla metroasemalle, sitten kahdella eri metrolla ja lopuksi vielä bussilla loppumatka.

Tänän mennessä ei ainakaan ole ollut yhtään tekemisen puutetta. Perjantaina ja lauantaina sain tavata taas lisää vaihtareita. Perjantai-iltana menimme isolla porukalla katsomaan olympialaisten avajaisia baariin ja lauantaina turisteilimme yhdessä Pietarin keskustassa, söimme pikaruokablinejä ja kävelimme Nevsky Prospektilla. Tänään kävimme muutaman vaihtarin ja parin paikallisen kanssa Eremitaasissa. Näyttelyt olivat todella upeita mutta uskomattominta oli käsittämättömän hieno Talvipalatsi, joka oli itsessään kaikista hienoin taideteos. Opiskelijat pääsevät sinne ilmaiseksi sisään, joten siellä tulee varmasti käytyä useammankin kerran kevään aikana.

Vaihto on siis alkanut melkoisen positiivisissa tunnelmissa ja kai se kielikin alkaa tästä vähitellen sujua. Täällä on siis kaikki hyvin, tekemistä riittää ja elämä on kivaa!

Зимний дворец - Talvipalatsi

Talvipalatsin upea portaikko

Теремок - Vien ihan varmasti jokaisen vieraani tänne syömään!

Собор Воскресения Христова - Kristuksen ylösnousemuksen katedraali eli Verikirkko 

Se fiilis

Taas on aika lähteä maailmalle! Tällä kertaa ei kuitenkaan kovin kauas, sillä seuraavat kuusi kuukautta saan viettää ihan itärajan takana yhdessä maailman kauneimmista kaupungeista, Pietarissa. Lähtöön on aikaa enää muutama päivä ja mahanpohjassa kutittelee jo jännityksestä. Viisumi, matkaliput ja paikka yliopiston asuntolassa on jo hoidettu, joten nyt täytyy enää pakata rinkka ja päästä matkaan.

Löysin lukiovaihtoni blogin ja totesin, että sen suhteen suunta on vain ylöspäin. Tarkoituksena on kertoa kaikista kivoista vaihtojutuista ja -kokemuksista kaikille kavereilleni ja perheelle aina, kun siltä tuntuu. Tosin lukiovaihtoni perusteella tiedän olevani melko vaihtelevasti aktiivinen blogikirjoittaja, joten kovin säännöllisesti en lupaa kirjoitella.

Lähden siis opiskelijavaihtoon Pietarin valtiolliseen yliopistoon opiskelemaan kansainvälisiä suhteita ja venäjää. Moni on ihmetellyt, miksi haluan lähteä juuri Venäjälle. Suurin syy on kieli. Luin peruskoulussa pitkän venäjän ja jatkoin opintoja yliopistossa. Vaikka olen siis lukenut venäjää suhteellisen paljon, tuntuu, että taitotasoni on hyvin lähellä nollaa. Tavoitteenani on siis oppia puhumaan maan kieltä, jotteivät sadat kielitaidon eteen tehdyt opiskelutunnit olisi menneet hukkaan. Minua kiehtoo myös Venäjän kulttuuri ja totta kai toivon, että opiskelu venäläisessä yliopistossa antaisi jotain uusia näkökulmia opintoihini. Katsotaan.

Odotan jo todella innolla ja avoimin mielin, että pääsen taas kerran asumaan ja elämään vieraaseen kulttuuriin ja ennen kaikkea tutustumaan varmasti ihan mahtaviin tyyppeihin. Monen Turussa vietetyn vuoden jälkeen tuntuu hyvältä päästä taas vähän pidemmäksi aikaa maailmalle ja ainakin hetkeksi pois omalta mukavuusalueelta.

Rinkka odottaa pakkaamista, mieli harhailee ja suuntana on tuntematon. Varmasti yksi maailman parhaista fiiliksistä!