maanantai 27. kesäkuuta 2016

Vaellusta vuoristossa, työmatka Kazakhstanissa ja shoppailua basaarissa

Vähän tekstiä, paljon kuvia. Kuluneet 10 päivää, olkaapa hyvä:

1. Vaellus Ziddy-laaksossa 19.6.
Sunnuntaina osallistuin Hike Tajikistanin järjestämälle vaellukselle Ziddy-laaksossa, joka sijaitsee noin 70 km Dushanbesta pohjoiseen. Matkaan lähdettiin aamulla ja puolentoista tunnin ajomatkan päästiin perille Ziddy-kylään, josta lähdettiin kiipeämään ylös vuorille. Reitti oli aluksi rankka, mutta helpottui, kun pääsimme ylemmäs ja rinne loiveni. Lopulta saavutimme laakson perällä olleen jäätikön ja söimme lounasta vuoristopuron rannalla.











2. Työmatka Almatyyn 20.-25.6.
Maanantaina lähdimme Aid for Trade -tiimin kanssa viikoksi Almatyyn. Tiistaina ja keskiviikkona oli Aid for Trade Retreat, johon kuului erilaisia team building -aktiviteetteja ja workshoppeja. Tiistaina olimme koko päivän melomassa kumiveneillä isolla joella Almatystä pohjoiseen ja keskiviikon vietimme hotellilla. Torstaina ja perjantaina oli Employment, Trade and Human Development -konferenssi, jossa kuulimme paljon mielenkiintoisia esitelmiä ja paneelikeskusteluja. Oli tosi kiva olla isossa kaupungissa Dushanben jälkeen. Myös 25 asteen sää oli oikein mukava Tadzhikistanin kuumuuden jälkeen eikä pienet sadekuurot haitanneet ollenkaan. Hotelli oli todella hieno Rixos Almaty, jossa meillä kaikilla oli omat huoneet. Hotellissa oli myös uima-allas, kuntosali, sauna ja kylpyläosasto. Kävin monta kertaa uimassa sekä salilla ja torstai-iltana myös hierojalla. Lisäksi hotellin aamiaisbuffet oli varmaan suurin koskaan näkemäni, joten olimme hyvin ravittuja koko viikon.





Hotellin sisäpiha

Almaty illalla

Valmiina viimeiseen konferenssipäivään

Viimeisen aamun aamiainen

Näkymä hotellin ikkunasta

Tyynylista

Lähtö Almatysta kohti Dushanbea

Tadzhikistanin yllä

Dushanbe näkyy jo
  
3. Korvon-basaari 26.6.
Eilen sunnuntaina kävin isäntäpariskunnan kanssa Korvon-basaarissa, joka sijaitsee reilun puolen tunnin ajomatkan päässä keskustasta. Basaarissa myydään lähinnä ei-ruokaa, eli kankaita, mattoja, sähkölaitteita, astioita jne. Mitä Korvonista ei löydä, sitä ei tarvitse. Basaari on uskomattoman sokkeloinen ja siellä on useita osastoja, joten koko basaarin kiertäminen kerralla (tai edes usealla kerralla) on aika lailla mahdotonta. Dushanbessa on myös ainakin pari muuta basaaria, joista saa ennen kaikkea ruokaa.







torstai 16. kesäkuuta 2016

Vihdoin omassa kodissa


Toinen viikko töissä on mennyt nopeasti. Eilen täällä oli vähän viileämpi päivä (noin 25 astetta) mutta tänään lämpötila kohoaa taas yli 30 asteeseen. Olin alkuviikon avustamassa konferenssissa, jossa pääsin auttamaan järjestelyissä ja erilaisissa käytännön asioissa. Lisäksi tapasin paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja pääsin myös osallistumaan illallisvastaanotolle. Tapahtuma pidettiin upeassa Kohi Navruzissa eli Navruzin palatsissa. Rakennuksen oli aikoinaan suunnitteluvaiheessa tarkoitus toimia teehuoneena mutta rakentamisen edetessä siitä tulikin palatsi, joka pystyy vastaanottamaan 3200 vierasta yhdellä kertaa. Paikalliset taiteilijat ovat koristelleet kaikki palatsin huoneet yksilöllisesti erilaisilla mosaiikeilla, puukaiverruksilla ja peileillä. Lisäksi rakennuksen ympärillä on suuri puutarha ja upeita suihkulähteitä.


Illalliskattaus
Kohi Navruzin puutarha




 

 

Pääsin vihdoin maanantaina muuttamaan omaan asuntoon. Viikonloppuna hostelliin ilmestyi iso porukka vietnamilaisia, joiden kanssa asuin samassa huoneessa, joten siellä alkoi olla melko ahdas tunnelma. Asun nyt ulkomaalaisen pariskunnan talossa, jossa minulla on ikään kuin oma yksiö erillisessä piharakennuksessa, johon kuuluu asuinhuone ja oma kylppäri sekä erillinen sisäänkäynti. Keittiön jaan pariskunnan kanssa. Pääsen kuitenkin muuttamaan ”yksiöön” vasta heinäkuun alussa, kun edellinen asukas muuttaa sieltä pois. Nyt sen sijaan asun päärakennuksen ylimääräisessä makuuhuoneessa, joka tuntuu myös melko hienolta hostellin dormihuoneen jälkeen. Talossa on kiva ja varjoisa puutarha, jossa on mukava istuskella päivällä, kun lämpötila nousee lähelle 40 astetta. Isäntäpariskunta on äärimmäisen mukava, joten luulen, että viihdyn uudessa kodissani loistavasti.

Heti maanantai-iltana lukitsin vahingossa muut ulos talosta, kun en ihan osannut käyttää oven lukkoa, mutta tilanne selvisi onneksi huumorilla. Toisena yönä heräsin keskellä yötä kissan naukumiseen, joka kuului äärettömän kovaa ja pelästyin, että taloon on jostain kolosta päässyt joku villikissa. Niin kuin monet teistä tietävät, en todellakaan ole mikään kissaihminen ja säikähdin todella, että kohta sänkyyn hyppää jostain vihainen villieläin, jolla on terävät kynnet ja hampaat. Siinä sitten hetken mietittyäni tajusin, että ääni tulee ulkoa enkä ollut suoranaisessa hengenvaarassa. Myös isäntäpariskunta oli onneksi herännyt ääneen ja kävimme hätistelemässä kissat pois ikkunan alta ja loppuyö meni rauhallisissa merkeissä.

Kotipiha

Keittiö

Täältäkin saa Valiota kaupasta

Arabialaistyylinen ravintola


sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Viikonloppufiiliksiä

Viikonloppu meni vielä eräänlaisessa välitilassa, sillä asun edelleen hostellissa. Vihdoin alkuviikosta pääsen kuitenkin muuttamaan omaan asuntoon, purkamaan matkalaukut kunnolla ja aloittamaan vähän normaalimman elämän. Hostellin netti on ollut koko viikonlopun poikki, joten on ollut aikaa lueskella kirjoja ja lepäillä. Puhelimen netti tietysti toimii, mutta sitä ei ole rajattomasti käytössä.

Perjantaina töiden jälkeen kävin ensimmäistä kertaa supermarketissa täällä. Jännää! Täällä on todella paljon sellaisia pieniä puoteja, joissa myydään juomia, kuivatavaraa ja yleensä myös tupakkaa ja alkoholia, mutta aika vähän isompia ruokakauppoja. Lisäksi hedelmiä ja vihanneksia myydään paljon katujen varsilla ja basaareissa, mutta kunnon ruokakauppaa en ollut nähnyt vielä kertaakaan. Joka tapauksessa perjantaina töiden jälkeen pääsin vihdoin ostamaan jugurttia, shampoota ja banaaneja. Illalla hostellilla joimme viiniä ja söimme suolaista narujuustoa (tuttua Venäjältä) muiden hostellin asukkaiden kanssa.



Lauantaina kävin ensin keskustassa syömässä ja sen jälkeen lähdimme isolla porukalla kaupungin ulkopuolelle kävelemään/juoksemaan ja sen jälkeen juomaan olutta ja syömään pizzaa. Mahtavia maisemia ja kivaa seuraa!






Tänään tapasin pari hollantilaista, jotka ovat pyöräilleet Dushanbeen Istanbulista saakka. Heidän matkansa on jatkunut Turkista Azerbaidzhanin kautta Iraniin ja sieltä Kazakstanin ja Uzbekistanin kautta Tadzhikistaniin. Aika hieno seikkailu varmasti! Heidän videoitaan ja tarinoitaan voi seurata Facebookissa.

Dushanben pääkatu Rudaki Avenue.

Dushanbe Serena Hotel - yksi hienoista hotelleista.

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Ensimmäinen viikko Dushanbessa

Täällä sitä nyt ollaan!

Dushanbe auringonlaskun aikaan.
Saavuin Dushanbeen viime viikon lauantaiaamuna klo 3.30. Tadzhikistanin viisumin saa saapuessa lentokentältä, joten ensimmäisenä kipitin viisumijonoon, minkä jälkeen jonotin vielä passintarkastukseen. Opin onneksi Venäjällä oikeanlaisen jonotustyylin (jonota nenä kiinni edellisen niskassa, käytä kyynärpäitä, hyökkää vapaaseen väliin jos sellainen on näköpiirissä, äläkä missään nimessä yritä jonottaa kohteliaasti ja rauhallisesti, koska niin muka kuuluisi tehdä), joten loppujen lopuksi kävelin matkalaukkujen kanssa ulos jo noin tunti koneen laskeutumisen jälkeen. Siinä vaiheessa olo oli jo aika nihkeä ja väsynyt (unohdin ottaa kuvan), joten olin äärettömän helpottunut, kun näin hostellin työntekijän odottamassa nimikyltti kädessä. Ajoimme hiljaisen ja lämpimän Dushanben läpi hostellille ja olin vihdoin perillä.

Lauantaina lähdin päivällä kävelylle ja katsomaan mahdollista tulevaa asuntoani. Kun lähdin kävelemään, ensimmäisenä huomasin, että suurimmalla osalla naisista on täällä perinteinen asu, johon kuuluu löysät housut ja löysä tunika ja hiusten peittona on huivi. Kun pääsin hostellilta lähemmäs keskustaa, huomasin, että myös pukeutumistyyli muuttui länsimaisemmaksi. Lauantaina pääsin myös tutustumaan paikalliseen expat-yhteisöön, kun osallistuin heidän järjestämään juoksutapahtumaan. Netti toimii täällä vaihtelevasti, joten yhteydenpito on välillä hieman haastavaa. Sain kuitenkin jo maanantaina hankittua paikallisen liittymän, jonka netti tuntuu olevan hieman hostellin wifiä luotettavampi.

15 minuutin ajomatkan päässä Dushanbesta.




Maanantaiaamuna jännitti. Sunnuntai-iltana silitin vaatteet ja laitoin  kaiken muunkin valmiiksi aamua varten. Aamulla söin hostellin tarjoaman aamiaisen ja menin porttien ulkopuolelle odottamaan kyytiä. Ja olihan se hieno tunne, kun kulman takaa kääntyi YK:n sinisillä kilvillä varustettu auto, joka oli tullut hakemaan minut ensimmäisenä päivänä töihin. Ensimmäinen päivä oli aika perinteinen ensimmäinen päivä: Asenneltiin tietokonetta, tutustuin isoon joukkoon uusia ihmisiä ja lounastin kahden esimieheni kanssa. Yhdessä juttelimme harjoittelustani, sen sisällöstä ja tavoitteista. Koko loppuviikko meni aika samanlaisissa fiiliksissä. Työskentelen kahdessa eri projektissa, ja käytin viikon aikana paljon aikaa siihen, että tutustuin projektien sisältöihin, tavoitteisiin ja saavutuksiin. Lisäksi osallistuin erilaisiin perehdytyksiin, täytin viisumi- sekä rekisteröintihakemuksen ja perjantaina pääsin jo osallistumaan pieneen round table -tilaisuuteen toisen ohjaajani kanssa. Kaiken kaikkiaan työ vaikuttaa mielenkiintoiselta ja pääsen varmasti tekemään puolen vuoden aikana paljon monipuolisia tehtäviä ja tutustumaan valtavaan määrään ihmisiä.

Valmiina ekaan työpäivään!

Ensimmäisen viikon päivät ovat olleet työntäyteisiä ja illatkin kiireisiä. Kävin katsomassa asuntoja, osallistuin Pub Quiz -iltaan ja olimme projektitiimin kanssa yhtenä iltana yhdessä syömässä. Olen asunut ensimmäisen viikon hostellissa ja etsinyt samalla asuntoa. Kävin katsomassa useita asuntoja viikon aikana ja lopulta löysin kivan kämpän, johon pääsen muuttamaan ensi viikon alussa. Tällä viikolla alkoi myös Ramadan, joten iso osa paikallisista on paastonnut koko viikon. Se vaikuttaa kyllä rankalta: ei ruokaa eikä vettä klo 03.00-20.00 ja lämpötila on päivisin lähellä 40 astetta.

Keskustassa rakennetaan paljon uusia taloja.

Keskellä päivää kadut ovat aika tyhjiä kuumuuden vuoksi.






Lämpöaalto alkoi samana päivänä, kun saavuin Dushanbeen. Päivisin on niin kuuma, että ulkona on todella tukala olla mutta onneksi sisätilat ovat yleensä ilmastoituja.