Matkakertomus Kirgisiasta ja Kazakstanista

Viime viikon olin lomalla töistä ja lähdimme saksalaisen ystäväni kanssa reissuun Kazakstaniin ja Kirgisiaan, jossa saimme myös kolmannen reissaajan mukaan matkaamme suoraan Saksasta. Lensimme Dushanbesta Almatyyn lauantaina ja lähdimme maanantaina taksilla kohti Bishkekiä. Olin sunnuntaina jostain kumman syystä kovassa vatsataudissa, mutta olo parani onneksi maanantaiksi ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Kirgisiaa. Tämä oli nyt toinen kerta, kun olin Kirgisiassa ja edellisestä kerrasta jäi niin hyvät muistot, että odotin reissua innoissani. Ensimmäinen kertani maassa oli siis viime keväänä, kun olin siellä Aleksanteri-instituutin opintomatkalla. Saavuimme Bishkekiin maanantaina iltapäivällä ja majoituimme tuttuun Interhouse-hostelliin. Hostellista vahva suositus kaikille, jotka suuntaavat Bishkekiin! Loistavaa palvelua, siistit huoneet ja suhteellisen suuri aamiainen.

Burana-torni

Tiistaiaamuna lähdimme autolla kohti Song Kol -järveä. Hostelli oli järjestänyt meille auton ja kuskin, joka kuskasi meitä ympäriinsä seuraavat pari päivää. Matkalla järvelle pysähdyimme Burana-tornilla ja järvelle saavuimme iltapäivällä. Song Kol on yksi kauneimmista ja rauhallisimmista paikoista, joissa olen koskaan ollut. Rannoilla oli muutamia kymmeniä jurttia, joissa paikalliset asuivat kesäkuukausina ja lisäksi useimmilla perheillä on ylimääräinen jurtta turisteille, joita kuitenkin oli järvellä vain kourallinen. Veimme tavarat jurttaan ja laitoimme lisää vaatetta päälle, sillä järvellä oli todella kylmää ja tuulista, vaikka esimerkiksi Bishkekissä oli ollut t-paitakelit. Majoituksen hintaan kuului kolme ateriaa päivässä ja ruoka oli uskomattoman hyvää (ja sitä oli myös todella paljon!). Illalla auringon laskettua kylmyys alkoi olla melko hyytävää, mutta onneksi olin tajunnut ottaa untuvatakin mukaan. Ei ehkä ensimmäinen asia, joka tulee mieleen 35 asteen helteessä Dushanbessa. Perheen isoäiti laittoi meille tulen kamiinaan ja jurtta lämpeni hieman, mutta silti koko yön sisällä oli aika kylmä. Nukuimme siis kolmestaan erillisessä jurtassa, kun perhe nukkui toisessa. Perheeseen kuului vanhempien ja isovanhempien lisäksi neljä tai viisi lasta.

Perheen "turisti-jurtat"

Jurtan sisalla.

Illallisella

Seuraavana aamuna heräsimme auringon noustessa. Järvellä oli muuten täysin hiljaista, mutta välillä kuului lehmien ammuntaa ja hevosten kavioiden ääniä. Maa oli kuurassa mutta ilma lämpeni nopeasti auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Aamiaisen jälkeen lähdimme muutaman tunnin ratsastusretkelle järven ympäristöön. Melko mahtava kokemus! Iltapäivällä jalat olivat väsyneet ja makoilimme auringonpaisteessa jurtan edustalla ja juttelimme perheen tyttärien kanssa. Lounaan jälkeen lähdimme ajamaan takaisin Bishkekiin. Järvi-reissu oli kaiken kaikkiaan todella edullinen. Taksi+kuski maksoi noin 110€ yhteensä (37€/hlö) ja samaan hintaan oltaisiin voitu olla reissussa kaksikin yötä. Majoitus+ruuat jurtassa maksaa noin 15€/yö ja hevosvuokra 4€/h tai 10€/koko päivä.

Jurtta aamuauringossa

Perheen lapset olivat innoissaan vieraista.

Perheen aiti ja kaksi lapsista lahdossa hakemaan vetta.

Torstaina kiertelimme Osh-basaarissa, joka taitaa olla Keski-Aasian suurin basaari. Iltapäivällä olisin halunnut mennä kansallismuseoon, mutta se olikin remontissa. Kirgisiassa järjestetään tällä viikolla Nomadi-olympialaiset, joten joka paikassa oli rakennustyömaita. Perjantaina lähdimme takaisin Almatyyn, josta lentomme lähti takaisin Dushanbeen lauantai-iltana. Perjantaina ehdimme kuitenkin käydä vielä sushi-illallisella (7,5€/hlö!) ja lauantaina isossa kauppakeskuksessa ihmettelemässä tavarapaljoutta.

Qurut-juustoa basaarissa

Basaarin lihaosasto

Almatyn sushi-illallinen

Drinkeilla Almatyssa

Viimeisen aamun aamiainen

Osh, qurutob ja leposhka

Kuten jo viime postauksessa kirjoitin, elämä alkaa vähitellen muuttua rutiininomaiseksi ja tavalliseksi ja sen takia blogikirjoituksiakin tulee hieman harvempaan tahtiin. En ole nyt muutamaan viikkoon käynyt viikonloppuisin Dushanben ulkopuolella ja viikotkin ovat olleet töiden ulkopuolella melko tavallisia. Viime viikolla töissä oli kuitenkin todella jännittävää, kun pääsin osallistumaan kansainväliseen vesi-aiheiseen konferenssiin ja perjantaina vielä kansainvälisen nuorisopäivän juhlallisuuksiin.

Tässä kirjoituksessa keskityn tavallisten kuulumisten sijaan ennen kaikkea matkustamisen tärkeimpään osa-alueeseen eli ruokaan.

Pari viikkoa sitten työkaverini kutsui minut kylään ja pöytä oli koreana paikallisista herkuista.

Tadzhikistanilainen ruoka on makujen puolesta melko samanlaista kuin Venäjälläkin. Mausteina käytetään ennen kaikkea suolaa, pippuria ja öljyä. Tadzhikistanin perinneruoka, kuten muidenkin alueen maiden, on plov eli osh (eli suomalaisittain pilahvi).  Plovia syödään ympäri Keski-Aasiaa ja Venäjää, mutta se valmistetaan eri alueilla hieman eri tavoin, joten makukin vaihtelee. Tadzhikistanilaisessa plovissa on riisin lisäksi porkkanasuikaleita ja lampaanlihaa. Kaikki ainekset sekoitetaan ja kypsennetään öljyssä yhdessä suuressa pannussa. Plov syödään lusikalla yhdeltä suurelta lautaselta, joka on pöydän keskellä. Syömisvaiheessa jotkut lisäävät lautaselle tuoreita kasviksia, kuten tomaattia ja kurkkua, mutta en tiedä onko tämä yleinen tapa. Paikallisten mielestä plov on sitä parempaa mitä enemmän siinä on öljyä, joten useimmiten lautasen pohjalle jää sentin parin öljylätäkkö ruokailun päätteeksi. Lisäksi vaikuttaa siltä, että muualla syöty plov ei koskaan vaikuta olevan ”oikeaa plovia”, vaan sitä ainoaa oikeaa saa omasta kodista.  Monta kertaa olen saanut kutsun paikallisten kotiin syömään sitä ainoaa oikeanlaista plovia, kun pöytään on tuotu jotain, joka ei heidän mielestään ole hyvää.

Plov eli osh eli pilahvi

Toinen perinteinen ruoka on qurutob, joka on erikoista kyllä kasvisruoka. Qurutobin pohjan muodostaa veteen liuotetut qurut-juustopallot, jotka ovat kuivaa ja suolaista hieman fetan tyyppistä juustoa. Tämä juusto-vesiseos maustetaan suolalla ja pippurilla ja laitetaan erityiseen puiseen qurutob-astiaan. Nesteen päälle lisätään leipäsuikaleita niin, että neste peittyy kokonaan. (Tästä en tosin ole ihan varma: voi olla että leipä laitetaan astiaan ensin ja neste kaadetaan sen päälle.) Tämän jälkeen astiaan lisätään sipulia ja tuoreita vihanneksia, kuten kurkkua ja tomaattia ja lopuksi vielä yrttejä, kuten korianteria. Myös tämä ruoka syödään yhteiseltä isolta lautaselta lusikalla. Qurutobin makua on hankala kuvailla ja meni hetki, että makuun tottui. Ruoka on melko suolainen ja maku hieman pistävä juuston takia, mutta tuoreet vihannekset ja leipä tasoittavat makua.

Qurutob

Täällä syödään paljon valkoista leipää, jota myydään joka kadunkulmassa. Pyöreää paikallista leipää kutsutaan leposhkaksi. Myös leipä valmistetaan eri alueilla eri tavalla. Dushanben leipä on ilmavaa, mutta hieman mautonta verrattuna esimerkiksi Iskanderkul-järvellä saamaani leipään. Pohjoisessa leposhka taas on paljon tiiviimpää ja mielestäni siinä on vähemmän suolaa kuin Iskanderkulin leivässä.

Leipää kirgisialaisessa basaarissa. Samantyylistä leipää myydään täälläkin joka paikassa.

Käymme yleensä kavereiden kanssa lounaalla jossain läheisessä kahvilassa. Lounaaksi syödään yleensä joko keittoa, salaattia tai voileipä mutta myös muita vaihtoehtoja löytyy. Olen siis kahdessa eri paikassa töissä ja toisessa on pieni työpaikkaruokala, josta saa hyvää ja halpaa ruokaa helposti mutta toisessa paikassa joudumme menemään talon ulkopuolelle. Joskus otan myös omat eväät mukaan mutta aika harvoin.

Yksi suosituimmista lounaskahviloista.

Iltaisin syön usein vain jotain pientä kotona ja joskus myös laitan ruokaa itse. En ole vielä ostanut kertaakaan lihaa kaupasta, sillä se ei näytä kovinkaan houkuttelevalta. Sen takia yritänkin aina syödä lounaalla paljon proteiineja, ettei illalla välttämättä tarvitse. Sen sijaan tuoreita vihanneksia ja hedelmiä on helppo löytää kaupasta näin kesäaikaan mutta ilmeisesti talvella tarjonta vähenee melkein nollaan. Usein, erityisesti viikonloppuisin, menemme iltaisin kavereiden kanssa ravintolaan syömään. Täällä on paljon erilaisia ravintoloita, joissa ruoka on jopa yllättävän hyvää. Dushanbesta löytyy ainakin intialainen, turkkilainen, ukrainalainen, georgialainen, arabialainen ja japanilainen ravintola. Täällä on myös muutamia trendikkäitä kahviloita ihan kaupungin keskustassa. Lisäksi monet myös tilaavat ruokaa kotiin, koska se on helppoa ja suhteellisen edullista. Täällä on myös palvelu, josta voi tilata kerralla koko kuukauden ruuat ja ne toimitetaan valmiina kotiovelle ennalta sovittuna aikana. Tilasin heinäkuussa ruuat kyseisen palvelun kautta, mutta annokset olivat niin suuria, että jouduin heittämään kuukauden aikana paljon pilalle mennyttä ruokaa roskikseen. Myös ennalta tilaaminen tuotti ongelmia, koska piti ennalta arvioida milloin on kotona valmiina vastaanottamaan tilauksen.

Tuoreita hedelmiä ja vihanneksia saa kaupoista ja basaareista.

Ruoka on täällä yleisesti ottaen yllättävän kallista ottaen huomioon paikallisen palkkatason. Toisaalta täällä on muuten todella vähän kohteita, joihin voi käyttää rahaa, joten ravintoloissa syöminen on perusteltua ja mukavaa ajan(- ja rahan)käyttöä. Useimmat paikalliset luultavasti ostavat erityisesti tuoretavarat basaarista, joissa hinnat ovat supermarketteja selvästi alhaisempia. Olen itsekin käynyt basaarissa muutaman kerran ja sieltä saa paljon tuoreita vihanneksia ja hedelmiä edullisesti. Sen sijaan liha ei ole näyttänyt erityisen houkuttelevalta, sillä lihakimpaleita säilytetään basaarissa roikkumassa suorassa auringonpaisteessa.

Pääsin käymään paikallisissa häissä, jossa oli pöytä koreana.

Lauantaiaamun brunssi