Matkakertomus Uzbekistanista

"The region's cradle of culture for more than two millennia, Uzbekistan is the proud home to a spellbinding arsenal of architecture and ancient cities, all deeply infused with the bloody, fascinating history of the Silk Road. In terms of sights alone, Uzbekistan is Central Asia's biggest draw and most impressive showstopper." -Lonely Planet Central Asia, 2014

Matkan suunnittelu alkoi viisumin hankkimisella. Suomen kansalainen tarvitsee viisumia varten kutsun, jonka tilasin Caravanistan-sivuston kautta. Kutsu saapui sähköpostiini reilu viikko sen tilaamisen jälkeen ja maksoi 85USD. Vaikka hinta kirpaisikin, niin palvelu toimi vaivattomasti ja matkatoimisto vastaili kaikkiin kysymyksiini nopeasti ja kärsivällisesti. Kutsun saatuani suunnistin Uzbekistanin suurlähetystöön täällä Dushanbessa. Oven ulkopuolella oli jonossa melkein 100 paikallista, jotka jonottivat omia viisumeitaan. Hetken harhailtuani vartija otti passini tiedot ylos ja antoi minulle vuoronumeron: 53. Pelkäsin jo, että jonottamiseen menisi koko päivä mutta parin minuutin odottelun jälkeen muut jonottajat tulivatkin sanomaan, että voisin vain kävellä ovelle ja sanoa olevani ulkomaalainen. Olin kuullut huhua, että ulkomaalaiset pääsevät tiskille jonon ohi mutta tuntui hieman ylimieliseltä edes kokeilla sitä. Kuitenkin, kun paikalliset tulivat sanomaan, että minun ei tarvitsisi jonottaa, kävelin ovelle ja selitin vartijalle olevani Suomen kansalainen ja han päästi minut kävelemään kaikkien muiden jonottajien ohi. Jätin paperini ja passini tiskille, ja virkailija käski minun odottaa ulkona kunnes viisumini olisi valmis. Menin ulos odottamaan ja reilun tunnin päästä kova-äänisistä kuulutettiin ”Suomen kansalainen”. Kävelin sisään, maksoin 65 dollaria, sain passini ja viisumini, ja pääsin lähtemään. Viisumin saatuani tuntui, että matkan vaikein osuus oli takana.

Uzbekistanin valuutta on melko arvotonta, joten
ravintolalaskut olivat usein vahintaan 100 000 ja ne maksettiin
parin sentin paksuisella setelikasalla.

Lauantaina 8. lokakuuta matkamme alkoi Dushanben pohjoiselta taksiasemalta, josta meidän oli tarkoitus löytää taksi, joka veisi meidät Pohjois-Tadzhikistaniin Khudzandin kaupunkiin. Khudzhanista ottaisimme toisen taksin Uzbekistanin rajalle. Kun saavuimme asemalle kymmenet taksikuskimiehet piirittivät meidät ja yrittivät suostutella meidät valitsemaan juuri heidän autonsa. Meillä oli matkassa samana aamuna Lontoosta saapunut kaveri, jolle kyydin hankkiminen ja kuskien painostus oli melko suuri shokki mutta me muut olimme jo tottuneet tähän ja tiesimme, miten toimia. Lopulta löysimme melko turvallisen näköisen land roverin, jossa oli turvavyöt kaikilla paikoilla ja kuskikin näytti ihan asialliselta vanhemmalta mieheltä. Matka Khudzhandiin olisi maksanut 120 somonia (15USD) mutta kuski lupasi viedä meidät rajalle asti 200 somonilla eli noin 20 dollarilla. Matka rajalle kesti noin viisi tuntia.

Uzbekistanin rajatarkastus on todella tiukka. Puhelimet, lääkkeet ja matkavaluutta tarkastetaan ja usein tadzhikistanilaisilta käydään läpi myös kaikki muut matkatavarat. Meiltä tarkastettiin puhelinten sisältö pikaisesti ja mukana olleet lääkkeet käytiin läpi mutta kaiken kaikkiaan rajatarkastus sujui odotettua nopeammin ja tehokkaammin. Rajalta otimme taksin Uzbekistanin pääkaupunkiin Tashkentiin, jossa vietimme reissun ensimmäisen yön. Seuraavana aamulla lähdimme aikaisin juna-asemalle, josta jatkoimme matkaa Samarkandiin. Samarkand on yksi kauneimmista kaupungeista, joissa olen koskaan ollut ja kaupungin ehdottomasti hienoin nähtävyys on Registan, joka on aikoinaan rakennettu madrassaksi eli eräänlaiseksi oppilaitokseksi. Kaupunki on muutenkin taynna moskeijoita, madrasseja ja mausoleumeja, joista suurin osa on kunnostettu upean näköisiksi.

Registan

Shah-i-Zinda, bulevardi taynna mausoleumeja Samarkandissa

Samarkandissa vietimme kaksi yöta, minkä jälkeen jatkoimme matkaa länteen Bukharaan. Bukhara oli paljon pienempi kuin Samarkand mutta turisteja oli selvästi enemmän. Erityisesti ranskalaisia ja saksalaisia tuntui olevan joka paikassa. Samarkandissa suosituimmat nähtävyydet ovat levittäytyneet paljon laajemmalle alueelle, kun taas Bukharassa kaikki nähtävyydet ovat vanhassa kaupungissa kävelymatkan päässä toisistaan. Molemmissa kaupungeissa on valtavia basaareja, joista saa ruuan lisäksi kankaita, huiveja ja matkamuistoja. Sekä Samarakand että Bukhara ovat vanhoja tadzhikki-kaupunkeja, joten tuttua tadzhikin kieltä kuului joka paikassa. Samarkandin ja Bukharan jälkeen palasimme junalla takaisin Tashkentiin, josta menimme taksilla Dushanbeen. 

Viinimaistelua Bukharassa

Yksi Bukharan suosituimmista basaareista

Chor Minor, vuonna 1807 rakennetun madrasan portti

 Tadzhikistanin paras puoli on maan upea luonto mutta Uzbekistanissa sen sijaan alueen uskomattoman mielenkiintoinen ja värikäs historia on maan parasta antia. Sekä Samarkand että Bukhara ovat vanhan silkkitien varrella olleita kaupunkeja, ja alueen turisti-infrastruktuuri on huomattavasti kehittyneempää kuin rajan takana Tadzhikistanissa.  Junalla pääsee helposti ja nopeasti joka puolelle mutta eityisen kätevä on uusi express-yhteys Tashkentista Samarkandin kautta Bukharaan. Reissulla kaikki sujui -yllättävää kyllä- suunnitelmien mukaan. Ainoa vastoinkäyminen tapahtui, kun etukäteen varattu taksi Tashkentista rajalle ei saapunutkaan ja jouduimme matkustamaan ensin kaupungin laidalle taksiasemalle ja ottamaan sieltä auton rajalle. Toisaalta osasimme odottaa tätä, koska puoli tuntia ennen lähtöä soitimme kuskille ja hän sanoi, että auto on rikki mutta saa sen korjattua 15 minuutissa. Näihin ei koskaan kannata luottaa, vaan kannattaa saman tien ottaa käyttöön Plan B.

Maustemyyja Tahskentin basaarissa

Lonely Planetin lupaukset Uzbekistanista Keski-Aasian kulttuurin kehdosta pitivät ehdottomasti paikkansa mutta heidän väitettään Keski-Aasian parhaasta ruuasta en allekirjoita - samaa plovia ja shashlikkia sieltä saa kuin muualtakin. Sen sijaan samarkandilainen leipä on alueella kuuluisaa. Vaikka Uzbekistanin majoitusvaihtoehdot voivat hyvinkin olla Keski-Aasian parhaita ja turisti-infrastruktuuri on kehittynytta, niin parasta ruokaa saa oman kokemukseni mukaan Kazakstanista. Joka tapauksessa loma oli mahtava ja oli mukavaa päästä pois Dushanben pölyistä hetkeksi.

Registan yolla