Marine Ball 2016

Jo kesäkuussa heti tänne saavuttuani Miina hehkutti Yhdysvaltain merijalkaväen vuosijuhlia, joissa oli ollut edellisen vuoden marraskuussa. Juttujen perusteella tiesin heti, että haluan ehdottomasti päästä juhliin tänä vuonna. 

Noin kahdeksan metriä atlas-silkkikangasta.

Valmistautuminen juhliin alkoi jo heinäkuussa, kun ostin basaarista paikallista atlas-silkkikangasta. Miina kertoi teetättäneensä viime vuonna itselleen mekon paikallisella ompelijalla ja halusin tehdä saman tänä vuonna. Alun perin kankaan piti olla ihan muihin tarkoituksiin, koska luulin, että sitä ei olisi tarpeeksi iltapukua varten. Kun vein kankaan ompelijalle syyskuussa, sain kuitenkin heti tietää, että se riittäisi yksinkertaiseen iltapukuun – siis juuri sellaiseen kuin halusin. Sovimme ompelijan kanssa, että mekon ensimmäinen versio olisi valmis viikko ennen lokakuun loppua. Soittelin ompelijalle aikarajan lähestyessä, mutta hän ei ollut vielä edes aloittanut mekon tekemistä, joen sovimme, että menisin viikon kuluttua sovittamaan mekkoa ensimmäisen kerran. Kun sain iltapuvun ensimmäistä kertaa päälleni, olin aluksi todella pettynyt, koska se ei ollut yhtään sellainen kuin olin odottanut. Ompelija kuitenkin kärsivällisesti (tai niin kärsivällisesti kuin täällä osataan) otti uusia mittoja, kavensi ja levensi mekkoa niin, että se alkoi istua pikkuhiljaa yhä paremmin. Noin viikon ajan kävin ompelijan luona lähes päivittäin ja aloimme jo molemmat hermostua, kun tuntui, että joka kerta oli jotain parannettavaa. Lopulta mekko tuntui hyvältä ja vein sen kotiin. Juhliin oli aikaa vielä pari viikkoa, joten olin yllättävän aikaisin valmiina.

Ompelijan luona sovituksessa.

Viikkoa ennen juhlia sovitin mekkoa vielä kerran kotona ja jostain syystä tuntui, että se ei istunut ollenkaan, vaan mahan kohdalla oli ihmeellinen pussi ja näytti siltä kuin olisin ollut raskaana. Epäröin hetken ennen kuin uskalsin soittaa ompelijalle vielä kerran ja kertoa, ettei mekko vieläkään ollut hyvä. Oma venäjän sanavarastoni alkoi loppua kesken, joten työkaverini selitti ompelijalle, mikä oli huonosti ja sovimme, että menen sunnuntaina vielä kerran käymään ompelijan luona. Koska hänen normaali ateljeensa oli sunnuntaina kiinni menin Miinan kanssa hänen kotiinsa, jossa mekkoa kavennettiin vielä kerran vähän joka puolelta. Ompelija lupasi tehdä muutokset heti seuraavana päivänä ja voisin mennä seuraavalla viikolla hakemaan puvun kotiin. Keskiviikkona, pari päivää ennen juhlia, menin sovittamaan mekkoa vielä viimeisen kerran ja lopulta tuntui, että se oli juuri sellainen kuin halusin.

Lauantaina menin ensin aamulla manikyyriin ja puolen päivän aikaan Miinan luokse valmistautumaan iltaa varten. Sen sijaan, että olisimme kaikki menneet erikseen kampaajalle, olimme pyytäneet kampaajan saapumaan Miinalle. Perinteiseen tadzhikki-tyyliin kenenkään kampaus ei näyttänyt yhtään siltä kuin olisimme halunneet, mutta se ei onneksi haitannut ketään kovinkaan paljoa. Joimme skumppaa ja söimme pitsaa samalla kuin meikkasimme ja laittauduimme iltaa varten. Viideltä tilasimme taksin hotelli Sheratoniin, jossa juhlat pidettiin. Portilla oli todella tiukat turvatarkastukset ja kesti hetken ennen kuin taksimme sai luvan ajaa portista sisään hotellin ovelle. Sisällä meidät tarkastettiin vielä kerran ennen kuin saimme luvan siirtyä juhlatilaan.

Valmiina lähtöön

Juhla alkoi cocktail-tilaisuudella, jossa otimme kuvia ja joimme viiniä. Paikka oli täynnä tuttuja ja tuntui kivalta nähdä ihmiset laittautuneina parhaimpiinsa. Monia näkee täällä lähinnä juoksu- tai vaellusvaatteissa, joten muutos oli aika suuri monien kohdalla. Oma mekkoni sai koko illan paljon kehuja, mistä olin todella iloinen kaiken säätämisen jälkeen.

Cocktail-tilaisuudessa

Seitsemältä siirryimme juhlasaliin, jossa oli noin 20 kymmenen hengen pöytää. Varsinainen juhla alkoi merijalkaväen perinteisillä juhlallisuuksilla, jossa kuunnellaan ensin USAn kansallislaulu ja sen jälkeen juhlan nuorin merijalkaväen sotilas leikkaa vanhimmalle palan kakkua ja pidetään puheita. Juhlallisuuksien jälkeen tarjoiltiin kolmen ruokalajin illallinen. Oma pöytäseurueeni oli todella hauska ja täynnä parhaimpia kavereitani täältä, joten meillä oli todella hauskaa koko illan. Illallisen jälkeen juhla siirtyi viereiseen saliin, jossa DJ soitti musiikkia ja tanssilattia oli täynnä. Muiden väsähtäessä ja lähtiessä kotiin, menimme vielä pienellä porukalla yökerhoon juhlimaan.

Meillä oli tosi tosi hauskaa

Seuraavana aamuna menimme kavereiden kanssa brunssille samaan Sheraton-hotelliin, jossa olimme juhlineet edellisenä iltana. Brunssilta jatkoimme pelailemaan pelejä ja hengaamaan yhden kaverini luokse, jossa vietimme koko loppupäivän vähän sillismäiseen tapaan.

Miina ja brunssi

Vaikka monet sanoivat, että bileet eivät olleet yhtä hyvät kuin edellisenä vuonna, minulla oli aivan mahtava viikonloppu. Oli kivaa saada laittautua kunnolla pitkästä aikaa, juhlia kavereiden kanssa ja hengailla rauhassa koko seuraava päivä. Tämä viikonloppu oli taas yksi asia siinä pitkässä listassa asioita, joita en olisi uskonut pääseväni kokemaan Tadzhikistanissa.