Se fiilis

Taas on aika lähteä maailmalle! Tällä kertaa ei kuitenkaan kovin kauas, sillä seuraavat kuusi kuukautta saan viettää ihan itärajan takana yhdessä maailman kauneimmista kaupungeista, Pietarissa. Lähtöön on aikaa enää muutama päivä ja mahanpohjassa kutittelee jo jännityksestä. Viisumi, matkaliput ja paikka yliopiston asuntolassa on jo hoidettu, joten nyt täytyy enää pakata rinkka ja päästä matkaan.

Löysin lukiovaihtoni blogin ja totesin, että sen suhteen suunta on vain ylöspäin. Tarkoituksena on kertoa kaikista kivoista vaihtojutuista ja -kokemuksista kaikille kavereilleni ja perheelle aina, kun siltä tuntuu. Tosin lukiovaihtoni perusteella tiedän olevani melko vaihtelevasti aktiivinen blogikirjoittaja, joten kovin säännöllisesti en lupaa kirjoitella.

Lähden siis opiskelijavaihtoon Pietarin valtiolliseen yliopistoon opiskelemaan kansainvälisiä suhteita ja venäjää. Moni on ihmetellyt, miksi haluan lähteä juuri Venäjälle. Suurin syy on kieli. Luin peruskoulussa pitkän venäjän ja jatkoin opintoja yliopistossa. Vaikka olen siis lukenut venäjää suhteellisen paljon, tuntuu, että taitotasoni on hyvin lähellä nollaa. Tavoitteenani on siis oppia puhumaan maan kieltä, jotteivät sadat kielitaidon eteen tehdyt opiskelutunnit olisi menneet hukkaan. Minua kiehtoo myös Venäjän kulttuuri ja totta kai toivon, että opiskelu venäläisessä yliopistossa antaisi jotain uusia näkökulmia opintoihini. Katsotaan.

Odotan jo todella innolla ja avoimin mielin, että pääsen taas kerran asumaan ja elämään vieraaseen kulttuuriin ja ennen kaikkea tutustumaan varmasti ihan mahtaviin tyyppeihin. Monen Turussa vietetyn vuoden jälkeen tuntuu hyvältä päästä taas vähän pidemmäksi aikaa maailmalle ja ainakin hetkeksi pois omalta mukavuusalueelta.

Rinkka odottaa pakkaamista, mieli harhailee ja suuntana on tuntematon. Varmasti yksi maailman parhaista fiiliksistä!