Elämää Sointu Kukina

Eilen sain vihdoin sanoa heihei passilleni vajaaksi kuukaudeksi, kun rekisteröitymispaperini olivat lopultakin valmiit ja sain hakea jatkoa viisumilleni. Viisumini on tällä hetkellä voimassa ainoastaan toukokuun alkuun ja se on kertaviisumi, joten jos poistun Venäjältä, en pääse enää takaisin. Nyt viisumia jatketaan kesäkuun loppuun asti ja se muutetaan monikertaviisumiksi, joten reilun kuukauden päästä voin vapaasti matkustaa myös maasta pois ja takaisin. Seuraavan kuukauden aikana on siis kuitenkin turha haaveilla ei ainoastaan käyväni maan rajojen ulkopuolella mutta myös Pietarin ulkopuolella. 

Venäjällä jokaisella kansalaisella on kaksi passia, joista toista täytyy kantaa koko ajan mukana mutta ulkomaalaisilla pitäisi riittää, että mukana on kopio passista ja viisumista. Myös esimerkiksi lenkille lähtiessä, taskussa on aina kopiot sekä viisumista että passista ja totta kai asuntolakortti, jota ilman ei pääse sisään asuntolaan eikä myöskään saa avainta takaisin. Tästä asuntolakortista onkin tullut varmaan lempikorttini täällä. Kyseessä on nimittäin sellainen kätevän kokoinen noin 12cmx12cm täysin paperinen läpyskä, jota tosiaan täytyy kantaa aina mukana, ja siltä se kyllä näyttääkin.

Ihana asuntolakorttini

Jotta Venäjälle siis pääsee, tarvitsee viisumin ja jotta saa viisumin, tarvitsee kutsun. Suomessa useat matkatoimistot hoitavat kutsun turistiviisumia varten ja viisumin saa suhteellisen yksinkertaisesti, jos heille vie passin, kopion matkavakuutuksesta ja viisumihakemuksen. Opiskelijaviisumia varten tarvitaan kuitenkin virallinen kutsu kohdeyliopistosta, jonka sain tammikuun alussa ilman minkäänlaista ongelmaa.

Kun sain kutsun, huomasin kuitenkin, että sukunimeni oli kirjoitettu kyrillisillä kirjaimilla väärin. O-kirjain oli tipahtanut pois ja olinkin pelkkä Куки, siis Kuki. Viisumin saaminen onnistui kirjoitusvirheestä huolimatta ja ajattelin, että kun pääsen rajan yli, asialla ei ole enää mitään väliä. Eihän viisumia enää sen jälkeen tarvita. Kuinka väärässä olinkaan. Täällä viisumisivu on paljon passin pääsivua tärkeämpi. Oli sitten avaamassa puhelinliittymää tai rekisteröitymässä yliopistolle, viisumisivu on se, mitä kaikki katsovat.

Kirjoitusvirheestä johtuen nimeni on nyt siis virallisesti Sointu Kuki. Niin matkakortissa, opiskelijakortissa kuin vuokrasopimuksessakin on väärä nimi ja asialle on turha yrittää tehdä mitään.

Ja koska Venäjä on virallisten asiakirjojen ja byrokratian luvattu maa, kyseessä ei ole mikään ihan pikku juttu. Erityisesti ensimmäiset päivät kuluivat erilaisia papereita ja dokumentteja metsästäessä ja allekirjoitellessa. Täällä ei ole ollenkaan epätavallista, että jokin lomake täytyy hakea yhdestä paikasta, viedä allekirjoitettavaksi toiseen paikkaan ja mennä vielä leiman takia kolmanteen paikkaan. Kun kaikki leimat ja allekirjoitukset on paperissa, asiat yleensä (tai ainakin joskus) etenevät suhteellisen hyvin. Suomeen verrattuna myös se on hankalaa, että mitään ei voi hoitaa sähköisesti. Esimerkiksi matkakorttia varten täytyi ensin hakea yksi paperi metroasemalta, sitten mennä sen kanssa pankkiin maksamaan kortti ja lopuksi vielä ensimmäiseen paikkaan hakemaan kortti. Tämän kaiken pystyi luonnollisesti tekemään vasta sen jälkeen, kun rekisteröityminen yliopiston tietokantaan oli onnistunut.

Onneksi tämä maa ei kuitenkaan ole pelkkää byrokratiaa.