Tavallisen viikon kuulumisia

Tavallinen saa ihan uuden merkityksen täällä, kun on ihan normaalia, että hymy nousee huulille jo pelkästään siitä, kun kävelee auringonpaisteessa pölyisiä katuja metroasemalle, tuntee samaan aikaan suunnatonta iloa siitä, että ymmärtää, mitä alakerran pyykkineiti sanoo ja käsittämätöntä turhautumista, kun tuntuu, ettei kielitaito silti parane yhtään ja ensimmäinen asia, minkä yliopistolla bussista noustessa näkee, on upea Smolnan katedraali, jossa myös tiedekuntamme sijaitsee. Päivät hujahtelee ohi ihan huomaamatta ja kohta on jo kuukausi takana täällä kiehtovassa ja kummallisessa maassa. Ehkä arkikin on vähitellen alkanut, tai ainakin joitain rutiineja on jo alkanut muodostua, mutta edelleen kaikki on ihmeellistä ja ihanaa. Uusia ihmisiä tapaa joka päivä eikä edes puolentoista tunnin kotimatka iltaruuhkassa ole saanut hymyä hyytymään.

Kyllä täällä kelpaa opiskella.

Невский Проспект

Venäjän kurssi alkoi vihdoin tällä viikolla ja suurin odotuksin menimme ensimmäiselle tunnille. Kaikki muut luennoitsijat ovat olleet jopa positiivisia yllätyksiä, mutta tämä alitti kyllä kaikki rimat ilman epäilystäkään. Kolmen tunnin ajan kuuntelimme, kun opettaja piti yksinpuhelua luokan edessä, vaikka olimme kaikki nimenomaan toivoneet mahdollisimman paljon keskustelua. Menimme heti kysymään koordinaattorilta, saisimmeko vaihtaa ryhmää. Ensin näytti siltä, että emme pystyisi siirtymään toiseen ryhmään, mutta vihdoin torstai-iltana saimme odotetun sähköpostin: Saamme vaihtaa astetta vaikeampaan ryhmään ensi viikosta alkaen.

Torstaina lähdettiin tyttöjen kanssa luentojen jälkeen pikkuklubille kuuntelemaan livemusiikkia. Bändi soitti legendaarisen Кино-neuvostobändin kappaleita. Kaikki biisit oli tietysti venäjäksi ja yleisö ihan täysillä mukana, joten oli aika onnistunut ilta, vaikken yhtään kappaletta etukäteen tiennytkään. Se vähän ihmetytti, kun musiikki soi todella kovalla ja silmiä kirveli tupakansavusta ja silti joillakin oli lapset mukana keikalla.

Perjantaina CIMO järjesti Vaihdosta duuniin –tapahtuman Suomen Pietarin pääkonsulaatissa, jossa oli paikalla useita kymmeniä suomalaisia vaihtareita. Illan tarkoituksena oli esitellä suomalaisten yritysten toimintaa täällä Venäjällä ja kertoa mahdollisista urapoluista. Virallisen ohjelman jälkeen vuorossa oli totta kai verkostoitumista muiden paikallaolijoiden kanssa ja lopuksi siirryttiin Helsinki-baariin jatkamaan iltaa. Ilta oli mielenkiintoinen, vaikka aika vähän tarjolla oli valtiotieteilijälle sopivia työpaikkoja. Sekin luonnollisesti kiinnitti huomioni, että lähes kaikki yritysten esittelijöistä oli miehiä, ainoastaan parista yrityksestä oli naisia paikalla ja hekin kaikki harjoittelijoita. Mitenköhän suuri osa yritysten johtoportaasta on naisia ja mitenköhän paksu mahtaa naisten lasikatto olla täällä Venäjällä?

Kielimuurista johtuen baarissa pitää aina tilata iso olut.

Lauantaina juhlittiin Minnan synttäreitä isolla porukalla asuntolassa.

Iloinen syntymäpäiväsankari

Maisemia aamulenkiltä

Verikirkko aamuauringossa