Ensimmäinen viikko Dushanbessa

Täällä sitä nyt ollaan!

Dushanbe auringonlaskun aikaan.

Saavuin Dushanbeen viime viikon lauantaiaamuna klo 3.30. Tadzhikistanin viisumin saa saapuessa lentokentältä, joten ensimmäisenä kipitin viisumijonoon, minkä jälkeen jonotin vielä passintarkastukseen. Opin onneksi Venäjällä oikeanlaisen jonotustyylin (jonota nenä kiinni edellisen niskassa, käytä kyynärpäitä, hyökkää vapaaseen väliin jos sellainen on näköpiirissä, äläkä missään nimessä yritä jonottaa kohteliaasti ja rauhallisesti, koska niin muka kuuluisi tehdä), joten loppujen lopuksi kävelin matkalaukkujen kanssa ulos jo noin tunti koneen laskeutumisen jälkeen. Siinä vaiheessa olo oli jo aika nihkeä ja väsynyt (unohdin ottaa kuvan), joten olin äärettömän helpottunut, kun näin hostellin työntekijän odottamassa nimikyltti kädessä. Ajoimme hiljaisen ja lämpimän Dushanben läpi hostellille ja olin vihdoin perillä.

Lauantaina lähdin päivällä kävelylle ja katsomaan mahdollista tulevaa asuntoani. Kun lähdin kävelemään, ensimmäisenä huomasin, että suurimmalla osalla naisista on täällä perinteinen asu, johon kuuluu löysät housut ja löysä tunika ja hiusten peittona on huivi. Kun pääsin hostellilta lähemmäs keskustaa, huomasin, että myös pukeutumistyyli muuttui länsimaisemmaksi. Lauantaina pääsin myös tutustumaan paikalliseen expat-yhteisöön, kun osallistuin heidän järjestämään juoksutapahtumaan. Netti toimii täällä vaihtelevasti, joten yhteydenpito on välillä hieman haastavaa. Sain kuitenkin jo maanantaina hankittua paikallisen liittymän, jonka netti tuntuu olevan hieman hostellin wifiä luotettavampi.

15 minuutin ajomatkan päässä Dushanbesta.

Maanantaiaamuna jännitti. Sunnuntai-iltana silitin vaatteet ja laitoin  kaiken muunkin valmiiksi aamua varten. Aamulla söin hostellin tarjoaman aamiaisen ja menin porttien ulkopuolelle odottamaan kyytiä. Ja olihan se hieno tunne, kun kulman takaa kääntyi YK:n sinisillä kilvillä varustettu auto, joka oli tullut hakemaan minut ensimmäisenä päivänä töihin. Ensimmäinen päivä oli aika perinteinen ensimmäinen päivä: Asenneltiin tietokonetta, tutustuin isoon joukkoon uusia ihmisiä ja lounastin kahden esimieheni kanssa. Yhdessä juttelimme harjoittelustani, sen sisällöstä ja tavoitteista. Koko loppuviikko meni aika samanlaisissa fiiliksissä. Työskentelen kahdessa eri projektissa, ja käytin viikon aikana paljon aikaa siihen, että tutustuin projektien sisältöihin, tavoitteisiin ja saavutuksiin. Lisäksi osallistuin erilaisiin perehdytyksiin, täytin viisumi- sekä rekisteröintihakemuksen ja perjantaina pääsin jo osallistumaan pieneen round table -tilaisuuteen toisen ohjaajani kanssa. Kaiken kaikkiaan työ vaikuttaa mielenkiintoiselta ja pääsen varmasti tekemään puolen vuoden aikana paljon monipuolisia tehtäviä ja tutustumaan valtavaan määrään ihmisiä.

Valmiina ekaan työpäivään!

Ensimmäisen viikon päivät ovat olleet työntäyteisiä ja illatkin kiireisiä. Kävin katsomassa asuntoja, osallistuin Pub Quiz -iltaan ja olimme projektitiimin kanssa yhtenä iltana yhdessä syömässä. Olen asunut ensimmäisen viikon hostellissa ja etsinyt samalla asuntoa. Kävin katsomassa useita asuntoja viikon aikana ja lopulta löysin kivan kämpän, johon pääsen muuttamaan ensi viikon alussa. Tällä viikolla alkoi myös Ramadan, joten iso osa paikallisista on paastonnut koko viikon. Se vaikuttaa kyllä rankalta: ei ruokaa eikä vettä klo 03.00-20.00 ja lämpötila on päivisin lähellä 40 astetta.

Keskustassa rakennetaan paljon uusia taloja.

Keskellä päivää kadut ovat aika tyhjiä kuumuuden vuoksi.

Lämpöaalto alkoi samana päivänä, kun saavuin Dushanbeen. Päivisin on niin kuuma, että ulkona on todella tukala olla mutta onneksi sisätilat ovat yleensä ilmastoituja.