Vihdoin omassa kodissa

Toinen viikko töissä on mennyt nopeasti. Eilen täällä oli vähän viileämpi päivä (noin 25 astetta) mutta tänään lämpötila kohoaa taas yli 30 asteeseen. Olin alkuviikon avustamassa konferenssissa, jossa pääsin auttamaan järjestelyissä ja erilaisissa käytännön asioissa. Lisäksi tapasin paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja pääsin myös osallistumaan illallisvastaanotolle. Tapahtuma pidettiin upeassa Kohi Navruzissa eli Navruzin palatsissa. Rakennuksen oli aikoinaan suunnitteluvaiheessa tarkoitus toimia teehuoneena mutta rakentamisen edetessä siitä tulikin palatsi, joka pystyy vastaanottamaan 3200 vierasta yhdellä kertaa. Paikalliset taiteilijat ovat koristelleet kaikki palatsin huoneet yksilöllisesti erilaisilla mosaiikeilla, puukaiverruksilla ja peileillä. Lisäksi rakennuksen ympärillä on suuri puutarha ja upeita suihkulähteitä.

Illalliskattaus

Kohi Navruzin puutarha

 

 

 

 

Pääsin vihdoin maanantaina muuttamaan omaan asuntoon. Viikonloppuna hostelliin ilmestyi iso porukka vietnamilaisia, joiden kanssa asuin samassa huoneessa, joten siellä alkoi olla melko ahdas tunnelma. Asun nyt ulkomaalaisen pariskunnan talossa, jossa minulla on ikään kuin oma yksiö erillisessä piharakennuksessa, johon kuuluu asuinhuone ja oma kylppäri sekä erillinen sisäänkäynti. Keittiön jaan pariskunnan kanssa. Pääsen kuitenkin muuttamaan ”yksiöön” vasta heinäkuun alussa, kun edellinen asukas muuttaa sieltä pois. Nyt sen sijaan asun päärakennuksen ylimääräisessä makuuhuoneessa, joka tuntuu myös melko hienolta hostellin dormihuoneen jälkeen. Talossa on kiva ja varjoisa puutarha, jossa on mukava istuskella päivällä, kun lämpötila nousee lähelle 40 astetta. Isäntäpariskunta on äärimmäisen mukava, joten luulen, että viihdyn uudessa kodissani loistavasti.

Heti maanantai-iltana lukitsin vahingossa muut ulos talosta, kun en ihan osannut käyttää oven lukkoa, mutta tilanne selvisi onneksi huumorilla. Toisena yönä heräsin keskellä yötä kissan naukumiseen, joka kuului äärettömän kovaa ja pelästyin, että taloon on jostain kolosta päässyt joku villikissa. Niin kuin monet teistä tietävät, en todellakaan ole mikään kissaihminen ja säikähdin todella, että kohta sänkyyn hyppää jostain vihainen villieläin, jolla on terävät kynnet ja hampaat. Siinä sitten hetken mietittyäni tajusin, että ääni tulee ulkoa enkä ollut suoranaisessa hengenvaarassa. Myös isäntäpariskunta oli onneksi herännyt ääneen ja kävimme hätistelemässä kissat pois ikkunan alta ja loppuyö meni rauhallisissa merkeissä.

Kotipiha

Keittiö

Täältäkin saa Valiota kaupasta

Arabialaistyylinen ravintola