Toinen viikko töissä on mennyt nopeasti. Eilen
täällä oli vähän viileämpi päivä (noin 25 astetta) mutta tänään lämpötila
kohoaa taas yli 30 asteeseen. Olin alkuviikon avustamassa konferenssissa, jossa
pääsin auttamaan järjestelyissä ja erilaisissa käytännön asioissa. Lisäksi
tapasin paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja pääsin myös osallistumaan
illallisvastaanotolle. Tapahtuma pidettiin upeassa Kohi Navruzissa eli Navruzin
palatsissa. Rakennuksen oli aikoinaan suunnitteluvaiheessa tarkoitus toimia
teehuoneena mutta rakentamisen edetessä siitä tulikin palatsi, joka pystyy
vastaanottamaan 3200 vierasta yhdellä kertaa. Paikalliset taiteilijat ovat
koristelleet kaikki palatsin huoneet yksilöllisesti erilaisilla mosaiikeilla,
puukaiverruksilla ja peileillä. Lisäksi rakennuksen ympärillä on suuri puutarha
ja upeita suihkulähteitä.
|
Illalliskattaus |
|
Kohi Navruzin puutarha |
Pääsin vihdoin maanantaina muuttamaan omaan
asuntoon. Viikonloppuna hostelliin ilmestyi iso porukka vietnamilaisia, joiden
kanssa asuin samassa huoneessa, joten siellä alkoi olla melko ahdas tunnelma.
Asun nyt ulkomaalaisen pariskunnan talossa, jossa minulla on ikään kuin oma
yksiö erillisessä piharakennuksessa, johon kuuluu asuinhuone ja oma kylppäri
sekä erillinen sisäänkäynti. Keittiön jaan pariskunnan kanssa. Pääsen kuitenkin
muuttamaan ”yksiöön” vasta heinäkuun alussa, kun edellinen asukas muuttaa
sieltä pois. Nyt sen sijaan asun päärakennuksen ylimääräisessä makuuhuoneessa,
joka tuntuu myös melko hienolta hostellin dormihuoneen jälkeen. Talossa on kiva
ja varjoisa puutarha, jossa on mukava istuskella päivällä, kun lämpötila nousee
lähelle 40 astetta. Isäntäpariskunta on äärimmäisen mukava, joten luulen, että
viihdyn uudessa kodissani loistavasti.
Heti maanantai-iltana lukitsin vahingossa muut
ulos talosta, kun en ihan osannut käyttää oven lukkoa, mutta tilanne selvisi
onneksi huumorilla. Toisena yönä heräsin keskellä yötä kissan naukumiseen, joka
kuului äärettömän kovaa ja pelästyin, että taloon on jostain kolosta päässyt
joku villikissa. Niin kuin monet teistä tietävät, en todellakaan ole mikään
kissaihminen ja säikähdin todella, että kohta sänkyyn hyppää jostain vihainen
villieläin, jolla on terävät kynnet ja hampaat. Siinä sitten hetken mietittyäni
tajusin, että ääni tulee ulkoa enkä ollut suoranaisessa hengenvaarassa. Myös
isäntäpariskunta oli onneksi herännyt ääneen ja kävimme hätistelemässä kissat
pois ikkunan alta ja loppuyö meni rauhallisissa merkeissä.
|
Kotipiha |
|
Keittiö |
|
Täältäkin saa Valiota kaupasta |
|
Arabialaistyylinen ravintola |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti