Kuukausi takana Tadzhikistanissa ja sen kunniaksi sain kauan
odotetun (ja pelätyn) Tajik Tummyn vieraakseni. Hygienia ei ole täälläpäin
huippuluokkaa, joten suurin osaa matkaajista saa jossain vaiheessa vaihtelevantasoisia
vatsaoireita. Oireita voi ainakin aluksi lievittää pitämällä hygieniasta hyvää
huolta, pesemällä käsiä usein ja välttelemällä tiettyjä elintarvikkeita.
Jossain vaiheessa vatsatauti kuitenkin iskee, oli kuinka varovainen tahansa.
Tajik Tummy on ainakin ulkomaalaisten keskuudessa suosittu, ja myös osuva,
nimitys kaikenlaisille vastavaivoille, joista täällä kärsii. Kokemus sinänsä oli aika kamala: Pahin kokemani vatsatauti koskaan (myös muutaman vuoden takainen Intian vastaava jäi kakkoseksi), ilmastointi oli rikki ja kodin lämpötila lähenteli 40 astetta. Pari päivää meni
sängyn pohjalla mutta eilen illalla elämä alkoi jo voittaa ja tänään olinkin jo
töissä.
Tässä vähän muita Tadzhikistanille ja Dushanbelle ominaisia
erikoisuuksia:
Vesimelonit
Vesimelonikausi on parhaimmillaan ja meloneja myydään ihan
joka kadunkulmassa. Joillain myyjillä on vain muutamia kappaleita myynnissä,
kun taas useissa paikoissa kasat ovat valtavia. Lisäksi täällä on muutenkin
tarjolla tuoreita hedelmiä hunajameloneista aprikooseihin ja persikoista
greippeihin.
Taksit
Taksit eivät tiedä katujen nimiä eivätkä ainakaan talojen numeroita.
Kuski ohjataan oikeaan suuntaan kertomalla joku päätepisteen lähettyvillä sijaitseva
maamerkki, joka voi olla esimerkiksi ravintola, patsas tai hotelli. Sitten
sieltä maamerkiltä kuski ohjataan oikeaan paikkaan kätevästi tyyliin ”tästä
vasemmalla, vielä vähän eteenpäin, nyt oikealle, perillä ollaan!”. Dushanbessa
on ainakin yksi taksinumero, josta auton voi tilata. Näissä Asian Express
-takseissa on myös aina mittari päällä ja ilmeisesti saa myös toivoa
naiskuskia, jos se tuntuu mukavammalta. Kadulta otetuissa takseissa matkan
hinta pitää sopia aina etukäteen tinkimällä kuskin kanssa. Taksimatkustaminen
on täällä suhteellisen halpaa, sillä yksi matka maksaa yleensä 15-25 somonia,
eli 2-3 euroa. Parin ensimmäisen päivän jälkeen opin, että naisena kannattaa
aina istua taksin takapenkille. Etupenkillä istuessa kuskit alkavat usein hieman
liian tunkeileviksi ja kysyvät puhelinnumeroa ja haluavat nähdä uudelleen.
Takapenkillä istuessa matka menee paljon mukavammin, kun ei tarvitse jutella
kuskin kanssa.
Viemärit
Dushanben vaarallisin asia taitaa olla kannettomat viemärit,
joita on täällä joka kadulla. Erityisen vaarallisia ne ovat iltaisin, jos
katuvalot eivät ole päällä. Taskulamppu on oltava mukana aina!
Ruokakauppojen myyjät
Täällä on muutamia todella hyvin varusteltuja
supermarketteja, jotka ovat erityisesti expattien suosiossa, mutta suurin osa
kaupoista on pikkuisia puoteja, joissa myydään vain juomia, leipää ja
kuivatavaroita. Hedelmät, pähkinät, liha ja muu tuoretavara ostetaan yleensä
basaareista tai kaduilta. Kaupoissa on aina todella paljon myyjiä. Ihan
erilaista kuin Suomen Siwassa, jossa myyjää pitää odottaa 10 minuuttia
kassalla. Esimerkiksi hedelmäosastolla myyjä nappaa valitsemani tuotteet ja käy
punnitsemassa ostokset puolestani. Hassuinta oli, kun eräs miesmyyjä tarjoutui
kantamaan ostoskoriani. Yritin ensin kieltäytyä kohteliaasti, mutta hän ei
luovuttanut ja hän sitten kantoi koriani ympäri kauppaa, ja minä lapoin tavaraa
koriin. Olihan se mukavaa mutta myös vähän naurettavaa. Lopuksi kassalla myyjät
pakkaavat tavarat kasseihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti